 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Miina Annukka Savolainen
b. 1.9.1974
Pitkänsillanranta 7-9 b 63
00530 Helsinki
E-mail
www.voimauttavavalokuva.net
CV Miina Annukka Savolainen
Milla Makkonen 2004
120 x 85 cm
|
Milla Makkonen 1998
73 x54 cm
|
Jenna Pystö 2001
120 x 85 cm
|
Petra Parvikoski 2001
73 x 54 cm |
 |
Click the photo! |
Olen yhteisötaiteeseen suuntautunut, pedagogisesti ja yhteiskunnallisesti orientoitunut valokuvataiteilija. Päätyöni on yhteisöllinen valokuvaprojekti Maailman ihanin tyttö, jonka olen toteuttanut yhteistyössä kymmenen helsinkiläisessä Hyvösen lastenkodissa kasvaneen nuoren naisen kanssa. Projekti on jatkunut vuodesta 1998 ja sen aikana tytöt ovat varttuneet lapsista nuoriksi aikuisiksi. Pitkäjännitteinen työskentely heidän kanssaan on rakentanut valokuvaamisesta syvällisen vuorovaikutuksen muodon välillemme. Tämä poikkeuksellinen läheisyys näkyy valokuvien ohjauksellisessa sisällössä erityisenä aukiolona. Projekti on sisältänyt paljon terapeuttista ja kasvatuksellista työtä, jota ilman se ei olisi voinut toimia lainkaan. Lastensuojelun lasten raskaat elämänkokemukset ovat vaurioittaneet heidän kykyään luottaa toisiin ihmisiin. Siksi luottamuksen rakentaminen ja valokuvaamisen ehdoton eettisyys, kuvaamiseen sisältyvän vallankäytön purkaminen, ovat olleet projektin kivijalka.
Maailman ihanin tyttö -valokuvien viaton, eheä maailma rinnastuu tyttöjen elämäntarinan raskaisiin kokemuksiin, suruun omien vanhempien rakkauden ja hoivan menettämisestä sekä nuorten päivittäin kohtaamaan seksistiseen visuaaliseen kulttuuriin, jossa nuoret naiset esitetään yksipuolisesti muiden ihmisten halujen kohteina. Valokuvausprosessissa nuoret ovat opetelleet katsomaan itseään lempeämmin, korjaamaan itse häpäisevien katseiden jälkiä ja kantamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Omakuvan hyväksyminen on itsen hyväksymisen metafora. Jokaisella on oikeus kokea itsensä ainutlaatuiseksi, arvokkaaksi ja rakastetuksi, olla oman elämänsä päähenkilö.
Projekti pohjautuu valokuvan realistiseen perinteeseen ja haluun uskoa valokuvan todistusvoimaan. Valokuvan mahdollisuutta sekoittaa totta ja fiktiota käytetään sarjassa parantavalla tavalla hyväksi. Näin kuvista tulee äärimmäisiä dokumentteja, tunnetasolla tosia kuvia ihmisen sisäisestä identiteetistä. Ne eivät ole kuvia siitä, millaisten mielikuvien kautta lastenkotinuoret tai nuoret tytöt yleensä nähdään, vaan kuvia siitä, miten nuori itse haluaa tulla nähdyksi ja nähdä itsensä.
Yhdeksänkymmenen kromogeenisen värivedoksen sarja on ollut aiemmin kokonaisuudessaan esillä kahdesti keräten poikkeuksellisen kosketetun yleisöpalautteen. Huostaanotettujen tyttöjen tarinaan tiivistyy jokaisen ihmisen elämään kuuluva hyväksynnän ja hylkäämisen perusdraama. Tunnistettavuudessaan se herättää ihmiset pohtimaan valokuvan mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla. Edelleen täydentyvä sarja kiertää Suomessa ja ulkomailla. Projektista ilmestyy valokuvakirja syksyllä 2006. Itselleni tässä projektissa erityisen mielekästä on ollut aiemman kasvattajataustani yhdistäminen taiteilijan työhön. Tällä yhdistelmällä olen saanut tehdä taidetta, jolla on monella tasolla suuri merkitys. Taiteellisen työni ohella tutkin, kehitän ja opetan valokuvan käyttöä pedagogisena ja terapeuttisena menetelmänä.
|
|
|
|
|
|
|
|
Valokuvagalleria Hippolyte & Valokuvataiteilijoiden Liitto, Kalevankatu 18 B, 00100 Helsinki |
|
|
|
|
