(se nedan för svenska)
VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE
Kalevankatu 18 B, 00100 Helsinki
+358 9 612 33 44, www.hippolyte.fi
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-164.-27.3.2011
SINI PELKKI
Kaiku kahdelle
Kaiku tarkoittaa signaalin, esimerkiksi äänen, kuulemista tai radiosignaalin vastaanottamista alkuperäisen signaalin viivästyneenä kopiona. Pelkin kuvat tuntuvat puhuvan juuri valokuvalle niin ominaisesta kuvankaltaisuudesta, siitä miten tila ja todellisuus koetaan kuvana, eikä suorien havaintojen ja ruumiillisen kokemuksen kautta. Onhan valokuva lopultakin aina esitys, pelkkä kaiku jostakin olemassa olevasta tai olemassa olleesta.
Pelkin uudet kuvat ovat täynnä kaksoiskappaleita; symmetrisesti taitettuja papereita, joista syntyy ”geometrisia rorschachin” kuvioita, marmorijäljitelmiä, valokopioita, peilikuvia tai näennäisesti peilautuvia kuvia sekä toistuvia eleitä. Katsojana tulemme tietoiseksi kuvan rajoista, eräänlaisesta näyttämöstä, sekä tämän rajatun tilan keinotekoisuudesta. Kyseessä on jonkinasteinen esitys kameralle, jossa figuurit ja erinäiset objektit tuntuvat olevan samanarvoisia. Eikä ole varmaa kuka esittää pääosaa, vai onko pääosan esittäjä jäänyt kokonaan kuvan rajauksen ulkopuolelle. Kehoa käsitellään lähes plastisena materiana, josta esimerkkinä toistuvasti katkaistut käsivarret. Nuo veistokselliset pyhäinjäänteet, mutta samalla niin inhimilliset kommunikoinnin välineet.
Videoteos Kanava (2011) on Pelkin aiempien videoteosten tavoin täysin stillvalokuvista rakennettu. Aivan kuten Passage (2009), uusi teos tutkii kuvan pintaa lähes strukturalistisella vimmalla. Teoksen raakamateriaalina toimii löydetty diakuva, 1940-luvulla kuvattu studiokuva alastomasta naisesta. Ylivaloittunut, aikojen saatossa haalistunut ja raamien hankauskohdasta pahasti kulunut kuva on Pelkin herkeämättömän huomion keskipisteenä. Siinä missä Passage -teoksessa kuvan pintaa haettiin tyhjästä kuvasta, diaprojektorin sisällä olevista pölyistä ja roskista. Kanava -teoksessa kuvaa ja sen rajoja haetaan monokromaattiseksi muuttuneesta diakuvasta, jossa sekä kuva aiheen (kehon) rajat että itse diapositiivin rajat eivät ole enää niin helposti määriteltävissä.
Pelkin työskentely ankkuroituu useiden eri kuva- ja valokuvataiteen traditioiden välimaastoon ja risteämispisteisiin. Muun muassa Marcel Duchamp, Man Ray, Jean Cocteau , Bruce Nauman, Francesca Woodman, Bas Jan Ader ja Tacita Dean ovat kukin omana aikanaan käsitelleet Pelkin tuotannollekin keskeisiä teemoja; kuten kehon ja tilan välisiä jännitteitä sekä sisäisen että ulkoisen kokemuksen välistä ristiriitaa juuri kuvien kautta. Pelkki onkin todennut että on kiinnostavaa kuinka samat kuva-aiheet ja teemat saavat eri aikoina ja erilaisissa konteksteissa uusia merkityksiä.
Teosten nimien kautta käsitteelliset teemat saavat vahvoja tunnelatauksia: Huokaus tummassa tilassa; Hidas, liike; Kaiku kahdelle. Abstrahoitu tunnepohjainen kokemus nivoutuu erottamattomasti käsitteelliseen, lähes ontologiseen kuvan perusolemusta tutkivaan lähestymistapaan. Pelkin ilmaisu on monitasoista, hienoviritteistä ja herkkää, eivätkä hänen teoksensa tarjoa yksiselitteisiä ratkaisuja.
Jani Ruscica
Sini Pelkki (s.1978) työskentelee valokuvan ja liikkuvan kuvan, videon ja filmin parissa. Pelkki on valmistunut kuvataiteen kandidaatiksi Lontoon Chelsea College of Art & Design’ista 2002 ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta Tila-aikataiteen laitokselta 2008. Pelkin edellinen yksityisnäyttely Entrance to Exit oli esillä Helsingin Taidemuseo Kluuvin galleriassa heinäkuussa 2009. Pelkki työskenteli valokuvagalleria Hippolyten ja Centrum för fotografin (CFF) residenssistipendiaattina Tukholmassa joulukuusta 2009 tammikuuhun 2010. Residenssiin liittynyt näyttely oli esillä Suomen Tukholman Instituutin galleriassa Helmikuussa 2010. Viime vuosina hänen töitään on ollut esillä mm. Suomen valokuvataiteen museossa, Helsingin Taidehallissa, SantralIstanbulissa, Turkissa ja Riga Art Spacessa, Latviassa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lisätietoja ja pressikuvia:
Petronella Grönroos, näyttelykoordinaattori / Valokuvagalleria Hippolyte, 09-612 33 44, etunimi.sukunimi@hippolyte.fi
Sini Pelkki, Echo for two, 2010FOTOGALLERI HIPPOLYTE
Kalevagatan 18 B, 00100 Helsingfors, Finland
+358 9 612 3344, www.hippolyte.fi
Öppet: tis-fre 12-17, lör-sön 12-164.-27.3.2011
SINI PELKKI
Eko för två
Eko betyder att höra en signal, till exempel ett ljud, eller ta emot en radiosignal som en fördröjd kopia av den ursprungliga signalen. Pelkkis bilder känns som om de talar om just den specifika bildkaraktär fotografiet har, om hur rum och verklighet upplevs som bild, inte som ett resultat av direkta observationer och kroppsliga erfarenheter. Slutligen är ju fotografiet alltid en förevisning, bara ett eko av något som finns eller har funnits.
Pelkkis nya bilder är fulla av dubbelexemplar; symmetriskt vikta papper, där det föds ”geometriska rorschach-figurer”, marmorimitationer, ljuskopior, spegelbilder eller bilder som till synes speglar sig, samt återkommande gester. Som betraktare blir vi medvetna om bildens gränser, om en speciell sorts scen, samt om det här begränsade utrymmets artificialitet. Det är frågan om någon sorts uppvisning för kameran, där figurer och olika objekt känns likvärdiga. Och det är inte säkert vem som innehar huvudrollen, eller har huvudfiguren kanske blivit helt utanför bildens avgränsningar. Kroppen behandlas nästan som plastisk materie, på det här man kan ta som exempel de återupprepade avhuggna handlederna. De där skulpturala relikerna, som samtidigt är så mänskliga redskap för kommunikationen.
Videoverket Channel (2011) har på samma sätt som Pelkkis tidigare videoverk byggts upp av stillbilder. Precis som Passage (2009), undersöker det nya verket bildens yta med en närmast strukturalistisk frenesi. Som råmaterial för verket fungerar en upphittad diabild, en studiobild av en naken kvinna från 1940-talet. Överexponerad som bilden är, bleknad av tidens gång och illa sliten vid ramens friktionspunkt, är den medelpunkten för Pelkkis odelade uppmärksamhet. På samma sätt som man i verket Passage sökte bildens yta i en tom bild, i det damm och skräp som finns inne i en diaprojektor. I verket Channel söker man bilden och dess gränser i en monokromatiskt förändrad diabild, där både bildens temas (kroppens) gränser samt diapositivets egna gränser inte längre är så lätta att definiera.
Pelkkis arbete är förankrat i gränslandet och vid brytningspunkterna mellan flera traditioner av bild- och fotokonst. Bland andra Marcel Duchamp, Man Ray, Jean Cocteau, Bruce Nauman, Francesca Woodman, Bas Jan Ader och Tacita Dean har alla under sin egen tid behandlat teman som också är centrala i Pelkkis produktion; som spänningarna mellan kropp och utrymme, samt konflikterna mellan inre och yttre upplevelser, just genom bilder. Pelkki har också konstaterat att det är intressant hur samma bildmotiv och –teman under olika tider och i olika sammanhang får nya betydelser.
Genom verkens namn får de konceptuella temana starka känsloladdningar: Sigh in a Dark Space; Slow, motion; Echo for Two. Den abstraherade upplevelsen med känslobotten anknyter på ett oskiljbart vis till det undersökande sätt på vilket man närmar sig den konceptuella, nästan ontologiska bildens essens. Pelkkis uttryck är mångbottnat, finstämt och känsligt, och hennes verk erbjuder inte några entydiga lösningar.
Jani Ruscica
Sini Pelkki (född 1978) arbetar med fotografi och rörlig bild, video och film. Pelkki har blivit färdig bildkonstkandidat från Chelsea College of Art & Design i London 2002, och bildkonstmagister från Bildkonstakademin, institutionen för Rum-tidkonst 2008. Pelkkis föregående separatutställning Entrance to Exit visades på Helsingfors Stads Konstmuseums Glogalleri i juli 2009. Pelkki arbetade som Fotogalleri Hippolytes och Centrets för fotografin (CFF) residensstipendiat i Stockholm från december 2009 till januari 2010. Utställningen som hörde till residensperioden visades på Finska Institutets i Stockholm galleri i februari 2010. Under de senaste åren har hennes verk visats bland annat på Finlands fotografiska museum, på Helsingfors Konsthall, på SantralIstanbul i Turkiet och på Riga Art Space i Lettland.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
För mera information & pressbilder:
Petronella Grönroos, utställningskoordinator/Fotogalleri Hippolyte, 09-612 33 44, förnamn.efternamn@hippolyte.fi
