(se nedan för svenska)


VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE
Kalevankatu 18 B, 00100 Helsinki, Finland
+358 9 612 33 44, www.hippolyte.fi
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16

3.–26.2.2012
MAIJA SAVOLAINEN
N 45° 54' – N 29° 42'
– paikoillaan liikkeessä

Keskustelutilaisuus ke 8.2.2012 klo 17: Harri Laakso, Maija Savolainen & Joni Tammi

Eräänä aamuna päätin, että ajan täytyy pysähtyä.

Oli kevätpäiväntasaus, 20. maaliskuuta ja pohjoinen pallonpuolisko juuri kallistumassa jälleen kohti aurinkoa. Keväistä valon kasvua ei voi olla huomaamatta: talven kalseus vaihtuu kevään vehreyteen, ja ajan kulusta tulee silminnähtävää. Mitä jos ei pysyisikään paikoillaan seuraamassa muutosta, vaan juoksisi valoa pakoon? Kulkisi tietyllä vauhdilla kohti lyhyempää päivää, pohjoisesta etelään. Silloin päivä pysyisi saman pituisena ja aika pysähtyisi.

Lähdin matkalle 26.3.2011 sijainnista N 45° 54'. Kuuden vuorokauden kuluttua olin 2000 kilometriä etelämmässä, leveysasteella N 29° 42'. Tuona aikana aurinko nousi ja laski joka päivä samaan aikaan toistaen samaa päivää uudelleen ja uudelleen. Olin paikoillani liikkeessä.

Matkustus auringon mukaan tuntui piinaavalta. Jatkuva liikkeelläolo synnytti voimattomuuden tunteen: jokaisesta uudesta kohtaamisesta oli lähes välittömästi luovuttava, jotta saavuttaisin tavoitteeni. Matkaamisesta ei muodostunutkaan turvallista välitilaa, vaan kaipasin jatkuvasti pysähdyksiin. Lopulta, kulkemiseen kyllästyneenä, jäin tuijottamaan maisemaa ja annoin auringon kulkea ohitseni. Sain hengähtää.

Näyttelyni valokuvat ovat pysäytyskuvia filmilleni tallentuneista vahingoista. Ne kertovat sen, mitä en nähnyt sillä välin kun olin sokaistunut auringosta. Matkani päätyttyä huomasin, että kamerani oli jättänyt jokaisen valotetun ruudun väliin yhden kuvanmentävän, valottamattoman aukon ikään kuin osoittaen: mitä enemmän yritin tavoitella aurinkoa, sitä vähemmän sitä saavutin. Mitä enemmän yritin kuvata, sitä enemmän tuloksena oli tyhjää filmiä. Skannasin negatiiveistä kuvien väliset aukot yrittäen löytää niistä menetettyjä, ohikiitäneitä hetkiä. Loputon kuvien selailu näytöllä ei kuitenkaan tuottanut tulosta ennen kuin jälleen pysähdyin – pysäytin kameran avulla kuvien ehtymättömän liikkeen samalla tiivistäen kaikki menetetyt kuvaushetket uuteen muotoon.

Maija Savolainen (s.1980) viimeistelee maisteriopintojaan Aalto yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa pääaineenaan valokuvataide. Teoksissaan hän tarkastelee valokuvan, ajan ja liikkeen suhteita toisiinsa. Aiemmin Savolainen on opiskellut biologiaa ja graafista suunnittelua. Tämä on Savolaisen ensimmäinen yksityisnäyttely.

Kiitos: Alfred Kordelinin yleinen edistys-ja sivistysrahasto, Valtion valokuvataidetoimikunta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lisätietoja ja pressikuvia:
Petronella Grönroos, näyttelykoordinaattori / Valokuvagalleria Hippolyte, 09-612 33 44, etunimi.sukunimi@hippolyte.fi



Maija Savolainen, 12h 24min 7s No. 3, 2011

 

FOTOGALLERI HIPPOLYTE
Kalevagatan 18 B, 00100 Helsingfors, Finland
+358 9 612 33 44, www.hippolyte.fi
Öppet: tis-fre 12-17, lör-sön 12-16

3.–26.2.2012
MAIJA SAVOLAINEN
N 45° 54' – N 29° 42'
– att stå stilla i rörelse

Diskussion onsdagen 8.2.2012 kl. 17: Harri Laakso, Maija Savolainen & Joni Tammi (diskussionen förs på finska)

En morgon beslöt jag att tiden måste stanna.

Det var vårdagjämning den 20 mars, och norra halvklotet började åter vända sig mot solen. Det ökande ljuset på våren undgår ingen; vinterkylan förbyts i vårens grönska, och tidens gång blir påtaglig. Tänk om jag inte skulle stanna kvar och följa förändringen, utan springa undan, fly ljuset? Vandra i en bestämd fart mot en kortare dag, från norr mot söder. Dagen förblir då hela tiden lika lång, tiden stannar.

Den 26 mars 2011 begav jag mig iväg från positionen N 45° 54’. Sex dygn senare befann jag mig 2 000 kilometer söderut, på breddgraden N 29° 42’. Under resan förblev soluppgångarnas och solnedgångarnas klockslag oförändrade, en och samma dag upprepades om och om igen. Jag stod stilla i rörelse.

Att resa enligt solen kändes plågsamt. Att ständigt vara i rörelse framkallade en känsla av maktlöshet; jag var tvungen att praktiskt taget omedelbart bryta upp från varje nytt möte för uppnå mitt mål. Själva resandet kändes inte som ett tryggt mellantillstånd, jag längtade hela tiden efter uppehåll. Till slut stannade jag upp, trött på att ständigt vara på väg. Jag stirrade på landskapet medan jag lät solen gå sin väg. Jag kunde andas ut.

Fotona på utställningen är frusna bilder av missöden förevigade på film. De berättar vad jag inte såg medan jag var förblindad av solen. Vid resans slut märkte jag att min kamera hade lämnat en oexponerad lucka mellan varje exponerad ruta, en lucka stor nog för en bild. Det var liksom en påminnelse: ju mer jag försökte nå solen, desto mindre lyckades jag göra det. Ju mer jag försökte fotografera, desto mer tom film hade jag. Jag skannade luckorna mellan bilderna på negativet och försökte hitta de förlorade stunder som hade ilat förbi. Det ändlösa bläddrandet bland bilder på skärmen gav emellertid inget resultat förrän jag stannade upp – jag hejdade med kamerans hjälp den oupphörliga rörelsen samtidigt som jag komprimerade alla förlorade fotograferingsögonblick i en ny form.

Maija Savolainen (f. 1980) slutför sina magisterstudier vid Högskolan för konst, design och arkitektur vid Aalto-universitetet. Hennes huvudämne är fotokonst. I sina verk studerar hon relationerna mellan foto, tid och rörelse. Savolainen har tidigare studerat biologi och grafisk formgivning. Det här är hennes första separatutställning.

Tack: Alfred Kordelinin yleinen edistys-ja sivistysrahasto, Statens fotokonstkommission

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
För mera information & pressbilder:
Petronella Grönroos, utställningskoordinator/Fotogalleri Hippolyte, 09-612 33 44, förnamn.efternamn@hippolyte.fi