Historia

Valokuvagalleria Hippolyte on perustettu loppuvuodesta 1978 entiseen verhoomoon, pieneen yksihuoneiseen tilaan osoitteessa Pietarikatu 19, Helsinki. Gallerian perustivat Ismo Kajander, Tuomo-Juhani Vuorenmaa, Caj Bremer, Sakari Sunila ja Matti Saanio. Avajaisnäyttely oli Caj Bremerin “Vuodenajat”. Tuolloin yli 30 vuotta sitten Helsingissä ei ollut Suomen valokuvataiteen museon lisäksi muita toimivia valokuvaa esittäviä näyttelypaikkoja, joten tarve erityiselle valokuvataiteeseen erikoistuneelle gallerialle oli suuri. Gallerian näyttelyohjelmistossa oli heti alkuvuosista lähtien suomalaisen valokuvataiteen parhaimmistoa (mm. Pentti Sammallahti, Ben Kaila, Merja Salo, Stefan Bremer, I.K. Inha, Jorma Puranen, Seppo Saves jne.) sekä amerikkalaisia ja ranskalaisia klassikoita ja modernisteja (mm. Diana Arbus, W.Eugenen Smith, Lewis W.Hine, Eugene Atget, Imogen Cunningham, Robert Frank, Weegee jne.).

Galleriaa ylläpitämään ja siitä vastaamaan perustettiin Hippolyte-yhdistys, myöhemmin nimellä Valokuvataiteen Seura, joka vastasi galleriasta aina vuoteen 1995 saakka. Seura lakkautettiin ja Valokuvagalleria Hippolyte siirtyi Valokuvataiteilijoiden Liitto ry:n (syksystä 2014 Valokuvataiteilijoiden liitto ry) ylläpidettäväksi.

Keväällä 1997 Valokuvagalleria Hippolyte muutti Pietarinkadulta osoitteeseen Kalevankatu 18 B, jossa galleria ehti toimia noin viidentoista vuoden ajan. Kesällä 2012 Hippolyte muutti toisen kerran yli kolmikymmenvuotisen toimintansa aikana. Pitkään elokuvateatterina (tunnetuimpina Edison ja Diana) toiminineet, täysin uusitut tilat sijaitsevat osoitteessa: Yrjönkatu 8-10, 00120 Helsinki.

Hippolyten näyttelyohjelmiston pääpaino on vaihtunut vuosien varrella ulkomaisista klassikoista ja modernisteista kotimaiseen nykyvalokuvataiteeseen. Näyttelyohjelmiston kehityksessä on näkynyt myös suomalaisen valokuvataiteen sisäinen muutos: 1970-luvun humanistinen dokumenttikuvaus ja suora valokuvaus ainoina suuntauksina väistyivät 1980-luvulla ilmaisutapojen kirjon kasvaessa ja valokuvataiteen ja kuvatataiteen rajan madaltuessa. 1900-luvun loppupuolella subjektikeskeisyys mureni, teoriakeskeisyys ja postmoderni kuvakäsitys voittivat alaa: todellisuuden suorasta kuvaamisesta oli siirrytty rakennettuihin ja lavastettuihin kuviin. 2000-luvun koittaessa valokuvataiteen ja muun kuvataiteen rajat ovat jatkaneet hälvenemistä entisestään.

Tilaa Hippolyten uutiskirje